kasvu

Psykologinen turvallisuus kasvun mahdollistajana

Photo credit   Markus Spiske     / Unspalsh

Photo credit Markus Spiske / Unspalsh

Viime syksynä kirjoittelin Mukamas Learning Designin vieraskynään Oppimisen mahdollistavasta organisaatiokulttuurista. Blogitekstissä käsittelin yhtä lempiteemoistani – psykologista turvallisuutta. Psykologinen turvallisuus, luottamus, on edelleen (ja aina!) ajankohtainen aihe, ja siksipä haluankin nyt julkaista osan tekstistä täällä oman blogini puolella.

Mitä psykologinen turvallisuus tarkoittaa?

Psykologinen turvallisuus – työympäristössä vallitseva keskinäinen luottamus, se ”raja”, jonka ylittäminen aiheuttaa kokemuksen psykologisesta uhasta, kuten riskistä joutua kyseenalaistuksi tai kritisoinnin kohteeksi. Psykologinen turvallisuus on halua luottaa siihen, että voimme olettaa muiden haluavan toimia meidän, ja yhteisen hyvän puolesta, ja ettei kukaan tavoitella omaa etuaan toisen kustannuksella.

Psykologisesti turvallisen tunneilmaston luominen ja ylläpitäminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Menetelmät psykologisen turvallisuuden saavuttamiseksi eivät ole aikaa vieviä, mutta ne vaativat aitoa halua toimia yhteisön parhaaksi, viikon jokaisena päivänä.

OPPIMINEN, KASVU JA KEHITYS

Kun mietitimme vahvimpia oppimiskokemuksiamme elämässämme, liittyy niihin usein se tosiasia, että olemme joutuneet myöntämään itsellemme olleemme väärässä. Kun teemme virheen tai erehdymme, sen myöntäminen sattuu. Kipuun, joka oppimiseen liittyy, viitataan usein kasvukipuna, joka on erottamaton osa ihmisenä kehittymistämme ja elinikäisen oppimisen elinkaartamme. Oppiminen ja uuden luominen on haavoittuvaa, ja siksi olosuhteita oppimisen mahdollistamiseksi on syytä vaalia tarkoin.

Mikäli tunnemme kokevamme psykologista uhkaa, sulkeudumme, emmekä ole motivoituneita jakamaan ideoitamme. Kun piilotamme osia itsestämme työminän alle, vie se toiminnastamme energiaa. Kaikki tämä piilotteluun kuluva energia voidaan valjastaa toisiin tarkoituksiin, vaikkapa luovuuteen ja innovatiiviseen ideointiin. Mutta luovuus ja innovaatioiden ideoiminen on haavoittuvaista puuhaa – haluanko sanoa tämän hullun ideani ääneen, vai leimataanko minut työyhteisössä idiootiksi? Kuinka monta kertaa saan ehdottaa jotakin muiden mielestä tyhmää, ennen kuin minut leimataan?

 

LUOTTAMUS LISÄÄ ROHKEUTTA

Psykologisesti turvallisessa työympäristössä yksilö uskaltaa kokeilla, erehtyä, oppia. Yhteisön jäsenet uskaltavat keskustella vaikeistakin asioista (sensitiivisesti), kyseenalaistaa, happotestata ideoita ja reflektoida, syventää ymmärrystään. He ymmärtävät, että on olemassa monia totuuksia, useampia kuin vain omani. He sallivat, hyväksyvät ja ymmärtävät tunteet osaksi työympäristöä. He kuuntelevat tunteidensa tuomia viestejä, mutta eivät antaudu tunteidensa kaappaamiksi.

Työympäristössä ymmärretään että kokeilukulttuurin vaaliminen tarkoittaa virheiden ja epäonnistumisten hyväksymistä, ja kohdellaan virheitä oppimiskokemuksina sen sijaan, että määrittäisivät itseään tai muita epäonnistumisten kautta. He eivät keskity etsimään syyllisiä, he etsivät ratkaisuja. He sekä pyytävät, että antavat apua ja palautetta, ja oppivat toisiltaan. 

Psykologisesti turvallisessa työympäristössä yksilö uskaltaa olla oma kokonainen itsensä.

TEE PÄÄTÖS

Päättäessäsi vaalia psykologisesti turvallista työilmapiiriä, vaali päätöstäsi niinäkin päivinä kun mielen valtaa musta. Psykologisesti turvallisen ilmapiirin luominen vaatii aikaa – se vaatii toistoja siitä, että koemme työympäristömme jäsenten olevan luottamuksemme arvoisia.

Psykologinen turvallisuus on arvokasta, ja hyvin haavoittuvaa. Sen luominen vaatii aikaa, mutta sen musertaminen onnistuu sekunnin sadasosissa. Vaali siis luottamusta, sillä  sen vaikutukset yhteishenkeen, motivaatioon ja jopa yrityksen tulokseen ovat moninkertaiset.

 

Lähteet:

Edmondson, A. 1999. Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly, 44, 350-383.

Mahdollista menestyksesi kasvun asenteella

Photo by    Pablo Heimplatz

Asenteisiin ja ajattelumalleihin erikoistuneen psykologian professori Carol Dweckin mukaan yksilön uskomus omista kyvyistään on suurin tulevaisuuden toimintaa ennustava tekijä. Tutkimusten mukaan uskomukset omasta kyvykkyydestä, asenne, ennustaa menestymistä jopa paremmin kuin ihmisen älykkyysosamäärä! Yksilön asenne voi olla joko mahdollistaa kasvun, tai rajoittaa sitä. Vaikka ajattelumallit ovat vain uskomuksia, ne voivat olla todella voimakkaita. Ne ovat ajatuksia, joista on muodostunut ajatteluasi. Ne ovat mielessäsi, ja voit muuttaa mieltäsi! Ihmisellä on luontainen halu oppia, mutta valitettavasti oma ajattelutapa voi toimia oppimisen esteenä (=muuttumattomuuden asenne). Kasvun asenteen omaava yksilö uskoo, että voi kehittää taitojaan ja ominaisuuksiaan, kun taas muuttumattomuuden asenteen omaava uskoo kyvykkyytensä tai taitojensa olevan ennalta määritettyjä ja / tai periytyviä.

 

Tutkimukset ovat osoittaneet että mitä tahansa taitoja ja kykyjä on mahdollista kehittää.

Jokaisella meillä on olemassa voimakkaita uskomuksia omista kyvyistämme, ja omia mahdollisuuksia saatetaan kyseenalaistaa näiden uskomusten ja olettamusten kautta. Omaa toimintaa rajoittavat vääristymät on pystyttävä ensin purkamaan, ennen kuin oppimista voi tapahtua. Muuttumattomuuden asenteessa epäonnistuminen on muuttunut toiminnasta (“minä epäonnistuin”) osaksi identiteettiä (“olen epäonnistuja”). Sen sijaan, että antaisi epäonnistumisen määritellä itseään, on se mahdollista muuttaa mahdollisuudeksi kehittyä. Mikäli tätä mahdollisuutta ei tunnisteta, voi  epäonnistuminen olla pysyvä traumaattinen tekijä.

 

Tutkittaessa opiskelijoita, jotka epäonnistuivat kokeessa, muuttumattomuuden asenteen omaavat opiskelijat sanoivat, että seuraavaan kokeeseen he aikovat lukea huomattavasti vähemmän, ja harkitsivat jopa lunttaamista. He ajattelivat, että mikäli heillä ei ole kykyä suoriutua kokeesta, heidän täytyy keksiä plan B. He eivät reagoineet parantaakseen koe-suoritustaan, vaan  parantaakseen itsetuntoaan. Kun college-opiskelijoille tarjottiin kokeen jälkeen mahdollisuutta katsoa muiden kokeita, kasvun asenteen omaavat opiskelijat katsoivat sellaisten opiskelijoiden kokeita, jotka olivat pärjänneet heitä paremmin – oppiakseen heiltä. Muuttumattomuuden asenteen omaavat opiskelijat katsoivat niiltä opiskelijoilta, jotka olivat pärjänneet heitä huonommin – tunteakseen olevansa parempia.

 

Mitä masentuneemmaksi muuttumattomuuden asenteen omaava opiskelija tunsi itsensä, sitä valmiimpi hän oli päästämään irti eikä osoittanut aktiivisuutta ongelmiensa korjaamiseen. Kasvun asenteen omaavalla ihmisellä tämä toimii täysin päinvastoin! Mitä masentuneemmaksi hän itsensä tuntee, sitä päättäväisemmäksi hän muuttuu: opiskelee enemmän, ja yrittää pysytellä ”elämässä mukana”. Myös tempperamentti-tekijät vaikuttavat edellä mainittuihin suuntautumisiin, mutta asenteella ja ajattelumallilla on tässä kombossa merkittävin rooli. Muuttumattomuuden asenteen omaavat ihmiset ovat aina vaarassa, että tulevat määritellyiksi epäonnistumisten kautta, sillä kokevat, että se määrittää heitä pysyvästi. Huolimatta siitä, kuinka kyvykkäitä he ovat, tämä ajattelumalli voi riistää heiltä merkittäviä selviytymis-resursseja. Kun opiskelijoille opetettiin kasvun asennetta, he tulivat motivoituneemmiksi ja halusivat selvittää ongelmiaan.  

Muuttumattomuuden asenteen omaavalle elämä on yksi iso testi; Olenko älykäs vai tyhmä? Olenko kaunis vai ruma? Olenko voittaja vai häviäjä?, sillä muuttumattomuuden asenne määrittää ominaisuudet pysyviksi. Muuttumattomuuden asenteen omaavat ihmiset välttävät suuria riskejä, ja saattavat puhua unelmistaan; ”olisin voinut olla _________”. Mutta he eivät edes yritä tavoitella unelmiaan, sillä mikäli he epäonnistuisivat yrittäessään, he eivät voisi sanoa niin enää. Olisi kuitenkin hyvä huomata, että olisi niin paljon mukavampaa todeta myöhemmin, ”annoin kaikkeni asioille, jotka olivat minulle tärkeitä”. Kasvun asenne sallii yksilön rakastaa sitä mitä tekee, ja jatkaa rakastamista vastoinkäymistenkin kohdatessa.

Huomaa, että useat kasvun asenteen omaavat yksilöt eivät ole tarkoituksenmukaisesti edenneet sinne missä ovat, vaan ovat päätyneet asemaansa tehdessään sitä, mistä nauttivat eniten. On ironista, että nämä yksilöt päätyvät asemaansa innostuksensa vuoksi, samalla kun muuttumattomuuden asenteen omaavat yksilöt tavoittelevat tätä asemaa.

Ihmiset saattavat pitää kiinni muuttumattomuuden asenteesta syystäkin. Jossain vaiheessa elämää uskomus muuttumattomuudesta on palvellut syvempää tarkoitusta. Se on kertonut heidän olevan sellaisia, kuin he haluavat olla (esim. älykäs, lahjakas) ja tuo ajatus on ohjannut heitä myös käyttäytymään uskomuksen mukaisesti. Näin se on ollut itsetunnon muodostamisessa tärkeä ainesosa ja toiminut polkuna rakkauden ja arvostuksen vastaanottamiseksi muilta. Arvostuksen ja rakastetuksi tulemisen kokeminen on ihmisille erittäin tärkeää, ja mikäli omaa arvoa ja riittävyyttä joudutaan kyseenalaistamaan, voi muuttumattomuuden asenne tarjota turvallisuudentunnetta.

Muuttumattomuuden asenteen omaavat ihmiset uskovat, että maailman tulee muuttua, ei heidän.

Kun halutaan opettaa kasvun ajattelutapaa, tärkeitä kysymyksiä ovat mm. mitä opit tänään? Mitä virheitä teit, jotka opettivat sinulle jotakin, mitä? Minkä vuoksi ponnistelit oikein kovasti? Tulisi vaalia keskustelua siitä, millaisia taitoja minulla on tänään, joita ei eilen vielä ollut (kasvun asenne korostaa harjoittelun merkitystä!). Jos kasvun asenteen omaava ihminen huomaa, ettei vielä osaa, hän toteaa; “en osaa tätä, VIELÄ!”.

 

Voittajat ovat niitä, jotka harjoittelevat eniten. Sinäkin voit olla voittaja.

Haluaisitko oppia lisää kasvun asenteesta ja siitä, millaisiin ajatusmalleihin sinun tulisi kiinnittää omassa toiminnassasi huomiota mahdollistaaksesi kasvun asenteen? Ensimmäinen askel kohti kasvun asennetta alkaa tunnistamalla olemassa olevat ajattelumallit, jonka jälkeen niitä voidaan kriittisesti reflektoida. Palveleeko tämä ajattelumalli minua, vai rajoittaako se toimintaani? Ota yhteys, ja laitetaan sinun ja yrityksesi asenteet kuntoon!

camilla@muutosvalmius.com

Lähteet:

Carol Dweck, 2006. Mindset - The new psychology of success. London: Constable & Robinson.