Juhannus-extra: Läsnäolon taika

Photo credit @matthardy / Matt Hardy

Photo credit @matthardy / Matt Hardy

Toukokuussa tauotin kiireistä työviikkoani varaamalla yhden päivän pysähtymisen äärelle, ja suuntasin kohti Finlandia-taloa ja BCI Business Coachingin järjestämää Coaching to Success-konferenssia. Tänä vuonna BCI oli valinnut teemaksi “Pause”.

Erityisesti mieleeni jäi Tommy Hellstenin vaikuttava esiintyminen, rauhoittava läsnäolo, ja se, kuinka hän oli valmis laskeutumaan haavoittuvuuden tilaan jakaessaan syvimpiä ajatuksiaan läsnäolosta – ja kiireestä.

Tommy Hellsten kertoi;

“En koskaan oppinut olemaan läsnä.

En oppinut olemaan läsnä, sillä vartuin kodissa, jossa kukaan ei koskaan ollut läsnä.

EN OPPINUT ELÄMÄÄN – opin selviytymään.

Tämä ajatus pysäytti minut. Kiireisen yrittäjä-perheen tyttärenä ymmärrän itsekin millaista on oppia selviytymään yksin. Ei elämään. Vaan selviytymään.

Ymmärrän hyvin myös sen, miltä tuntuu olla yksin. Itseasiassa tämä kokemus on jäänyt hyvin vahvasti mieleen erityisesti nuoruudestani, jolloin kirjoitin päiväkirjaani kokemuksistani henkisestä yksinäisyydestä ja siitä, miten ihmisten keskelläkin, lopulta, olin yksin.

KIIRE ON VALINTA, JONKA ITSE VALITSEMME

Hellsten jatkoi omista yrittäjä-vanhemmistaan, ja kertoi heidän koko elämänsä ajaneen takaa jotain sellaista, mitä he eivät koskaan saavuttaneet.

Sillä ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä hän ei tarvitse.

No miten tämä kaikki liittyy kiireeseen?

Hellsten kertoo kiireen olevan sitä, että ihminen ei ole läsnä siinä mitä tekee. —- Taas tunsin piston sydämessäni. Ovatko muut ihmiset seurassani yksin? Olenko läsnä siinä mitä teen? No, nykyään paremmin kuin ennen. Ennen en ollut. Vilkuilin puhelinta, suunnittelin ensi vuotta, mietin kauppalistaa. Puristin nyrkkejä yhteen.

“Sillä ihminen ei voi koskaan saavuttaa tarpeeksi sitä, mitä hän ei tarvitse.”

HAAVOITTUVUUS ON IHMISYYDEN SYVIN OLEMUS

Haavoittuvuuden Hellsten kertoo olevan ihmisyyden syvin olemus.

Tähän uskon itsekin. Ja olen opiskellut Brené Brownini, kirja kirjalta, lause lauseelta. Muokannut omia uskomuksiani siitä, olenko tarpeeksi. Hellsten jatkaa:

“Kun uskon, että minä riitän, olen tarpeeksi. Silloin saan erehtyä, saan tehdä virheitä, saan eksyä.”

Ihmisen syvin tarve on nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve, eli yhteenkuuluvuuden tarve – tarve yhteyteen – tarve rakkauteen. Tämä kaikki on yhtä kuin haavoittuvuus. Heikkous — on rakenteellinen rakkauden tarve, hän sanoo.

On vain kahdenlaisia ihmisiä – niitä, jotka jo tunnistavat heikkoutensa. Ja niitä jotka eivät.

Kumpaan ihmisryhmään sinä kuulut?

Joitain vuosia sitten tein itse valinnan. Valinnan siitä, että tuntisin heikkouteni, ja lapsellisen, ylimielisen, ilkkuvan egoni. Mutta en anna sen hallita elämääni. Tuon itseni kokonaisena mukaan päivittäisiin kohtamisiini, ja se saa luvan riittää. En ole parempi, en huonompi, kuin muutkaan. Kaikilla meillä istuu olkapäillämme omat mörkömme, jotka yrittävät vaikuttaa tekemisiimme. On meidän valintamme, kuinka paljon niille annamme valtaa.

Hellsten kertoo, ettei onni tule olosuhteista vaan siitä, että hyväksyy ne olosuhteet, jotka vallitsevat. Vahvistusharhainen mieleni hyväksyy tämän kyseenalaistamatta. Se tuntee positiivisen psykologian teoriaa, jossa samaan lopputulemaan on päädytty usein tutkimuksin:

siis hyväksy ne olosuhteet, jotka vallitsevat. Niin kauan kuin mielesi taistelee olosuhteita vastaan, se tuottaa kipua. Kun pyristelet olosuhteita vastaan, et ole läsnä. Älä tuhlaa aikaa.

KUN IHMINEN ASTUU POIS LÄSNÄOLOSTA, 

HÄN ASTUU MERKITYKSETTÖMYYTEEN

Hellsten sanoo, että vain sellainen ihminen kysyy elämän tarkoitusta, joka ei elä. Sillä se, joka elää, on läsnä hetkessä, eikä kysy moista.

Ikuisuus on keskellä aikaa. Näin ollen kiire on sitä, että sinulla on liikaa aikaa. Olet fokusoitunut aikaan, sillä tässä hetkessä aikaa ei ole, hän jatkaa.

2.jpg

LÄSNÄOLO ON ROHKEUTTA MENETTÄÄ KONTROLLI

Hellsten kehottaa uskaltamaan heittäytyä johonkin sellaiseen, jota ei voi hallita; “sillä pelon oheistuote on se, että et elä – sä vain selviydyt. ”Läsnäolon tila vaatii sitä, että olet vastaanottavainen, ja että kanavasi on auki.

Mutta ego tukkii kanavan. Tämän vuoksi egon tunnistaminen on portti, jolla voi laskeutua läsnäolon tilaan – jolloin syntyy levollisuus. Sillä levollisuus syntyy ihmisessä, joka on läsnä. Syntyy sisäinen rytmi ja hitaus – ei ole kiirettä pois tästä hetkestä. Syntyy kyky kuulla melu ja ylivirittyneisyys. Syntyy valppaus. Intuitiivisyys alkaa elpyä.

Intuitiivinen ihminen alkaa ymmärtää, mitä tahtoo alkaa tapahtua.

Intuitiivinen ihminen alkaa sietää kaaosta, sallii virheet itselleen. Hänellä on “lupa”.

Lupa olla heikko.

—————————————————-

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää ja aurinkoista, läsnäolon täytteistä juhannuksen aikaa!

Rakkaudella, Camilla